Saila Tuokko

Syntynyt olen Lahdessa ja lapsuuteni asunut Nastolassa. Päijät-Hämeestä siirryin Varsinais-Suomeen kolmentoista ikäisenä, jolloin yläasteen kävin Piikkiössä Toivonlinnassa. Peruskoulun jälkeen muutin takaisin Nastolaan vielä vuodeksi, mutta Turun seutu veti voimakkaasti puoleensa. Seitsemäntoista vuotiaana muutin Turkuun ja sen jälkeen olen seudulla pysynyt vaikkakin Turussa asuminen jäi vain parin vuoden mittaiseksi. Kaarinassa olen asunut yli 20 vuotta:  Kuusistossa, Piispanristillä, Vättilässä ja nyt Koristonrannan alueella.  

Olen työskennellyt pääasiallisesti erilaisissa toimistotehtävissä. Lamavuodet veivät kuitenkin sairaala-apulaiseksi Tyks:iin, jossa vierähti noin 10 vuotta leikkausosastolla ja naistentautien poliklinikalla. Vuonna 2000 aloitin kouluttautumisen kirjanpitäjäksi ja siinä sivussa tuli opiskeltua myös EU-rahoituksen kiehtovia koukeroita EU-rahoitusspesialisti nimikkeellä. Vuodesta 2003 olen työskennellyt puolisoni yrityksen puitteissa tehden erilaisia toimistotöitä palkanlaskennasta kirjanpidollisiin tehtäviin asti, mutta myös rakennussiivoojan toimet ovat tulleet tutuiksi.

Vihreän toiminnan lisäksi olen mukana valtakunnallisessa Borrelioosijärjestössä sihteerinä ja rahastonhoitajana sekä harrastan sukututkimusta. Näissä kaikissa vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja kykyä tarttua asioihin. Toisinaan myös yllättävyys ja monet sokkeloiset kuviot saavat salapoliisin taidot esille, kun on tarpeen selvittää esimerkiksi kirkonkirjoista mystisesti kadonneen sukulaisen vaiheita tai säädösten ja lakien tarkoitusperiä sekä niiden vaikutusta borrelioosia sairastavien elämään.

 

Tärkeintä minulle on perhe. Perheeni on minulle korvaamaton voimavara, mutta myös jatkuvan henkisen kasvun paikka. On toisinaan hyvin haasteellista toimia kasvattavana vanhempana, kun vastassa on esikouluikäisen ja samaan aikaan myös murrosikäisten tarpeet. Lisäksi asiat näyttävät erilaisilta eri perheenjäsenten rooleista katsottuna. Toisaalta kasvattamisen tarkoitus ei ole se, että tekisimme lapsemme mahdollisimman vaivattomiksi ja helpoiksi aikuisten silmissä vaan että he pysyisivät terveinä ja kasvaisivat vahvoiksi löytäen minuutensa ja oman paikkansa elämässä.

Lapseni ovat minulle äärettömän rakkaita niin kuin jokaiselle vanhemmalle omansa. Kahdeksan vuotta sitten kiinnostuin kunnallispolitiikasta juuri heidän vuokseen ja hiljaisena ihmisenä löysin yllätyksekseni itseni mielenilmauksen järjestäjien joukosta. Ennen ei olisi tullut mieleenkään seistä keskellä Kaarinan toria ja kajautella voimakkaita mielipiteitä mikrofooniin jalat tutisten. Siitä se sitten alkoi. Haluan edelleen olla mukana vaikuttamassa kaikkien kaarinalaisten lapsiperheiden arkeen, sillä lasten ja nuorten hyvä hoito ja koulutus ovat paras tulevaisuuden turva.