Vapaa kynäily – 19. syyskuuta 2008
Vulcanalian alla OYY lähestyi meitä oululaisia Amnesty-aktiiveja (joista suuri osa on OYY:n jäseniä) pirteällä myyntikirjeellä: ’Erikoistarjous! Pääsette seisoskelemaan yliopistolle muutamaksi tunniksi. Hinta vain 50 euroa! Paketti sisältää pöydän, sermin (kaiketi) ja, sokerina pohjalla, yhteyden panOULU-verkkoon.’ Tätäkö on ylioppilaskunnan järjestöyhteistyö ja jäsenpalvelu?
Kansalaisjärjestöt ovat perinteisesti saaneet esitellä toimintaansa yliopistolla ilmaiseksi. Viime vuoden Vulcanaliassa järjestöständit kuitenkin piilotettiin keskustaan, mikä todettiin täysin epäonnistuneeksi ratkaisuksi. Tänä vuonna tapahtuma ylihinnoiteltiin, ja vaikuttaa siltä, että yleishyödyllisiltä järjestöiltä yritettiin vedättää ”kipurahaa” Vulcanalian iltamenoihin.
”OYY:n tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan liittyviä pyrkimyksiään”, sanovat säännöt (3§). Tuo edistäminen jää hyvin kyseenalaiseen valoon, jos usein hyvin niukoin resurssein toimivien kansalaisjärjestöjen osallistumiskynnystä korotetaan tällaisiin tapahtumiin. Ja ketä niiden poisjäänti palvelee?
Vastuullinen taloudenhoito on tottakai tärkeää – niin meillekin. Voittoa tavoittelemattoman järjestön ei kannata tuhlata 50 euroa siihen, että sen vapaaehtoiset saavat jakaa pari tuntia esitteitä yliopistolla. Esimerkiksi Amnesty kutsutaan usein pitämään ständiä veloituksetta paljon suuremman luokan tapahtumiin (mm. Pori Jazz ja Q-Stock), vaikkei niillä olisikaan yllä mainitun kaltaista yhteiskunnallista funktiota. Turha vaatimattomuus pois, muttei Vulcanalia ole näkyvyydeltään mikään Oscar-gaala.
Opiskelijaliikkeen terävin kärki näyttäisi tekevän yliopistosta – yhteiskunnalliseen osallistumiseen kannustavasta sivistyksen keitaasta – kauppakeskusta, jossa rahalla saa elintilaa. Puuhastelijat pysykööt kotonaan. Mitä sitten voimme odottaa Arkadianmäen tulosvastuuintoilijoilta?
Mielipidekirjoitus julkaistu Ylioppilaslehdessä 17.9. Kirjoittajat Jussi Kejo ja Katja Henttonen.
Ei kommentteja »
